Alle kaksi viikkoa ja viimeinen koulutyö

Puuh! Viimeksi kirjoittaessani oli vielä edessä elämäni pisin tenttipäivä. Nyt se, yhteensä kahdeksan tuntia kahden tentin istumista ja kirjottamista on jo ohi, kuten myös ainoa ja elämäni ensimmäinen suullinen tenttini, mutta vielä harmaita hiuksia aiheuttaa viimeinen kirjallinen työni. Se pitäisi palauttaa mieluiten huomenna, mutta taitaa mennä tiistaille. En ole valitettavasti oikein osannut keskittyä kirjoittamiseen parhaalla mahdollisella tavalla, kun Suomesta on kantautunut nettiaaltojen mukana uutisia Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ensi vuoden alustavasta tilajaosta.
Toulousen järisyttävät uutiset ovat toisaalta aivan omaa luokkaansa: vaihtarikaverit hupenevat ja lähtevät yksi toisensa perään epätietoisina siitä, pitäisikö sitä oikeastaan itkeä lähtöä vai iloita paluusta. Allekirjoittaneellakin on enää alle kaksi viikkoa vaihtoaikaa jäljellä, mitä en tosin ole vielä todellakaan sisäistänyt. Neljän seinän sisällä koneen ääressä istuminen ei ole paras tapa pysyä kiinni todellisuudessa. Siinä harhautuu helposti unohtamaan ympäröivän kaupungin, sään ja paikalliset tutut jonkin näennäisesti olennaisemman pauloissa. Täällä olen välillä joutunut oikeasti miettimään, mikä sitä elämässä on oikeasti tärkeää, ja olen melkein sitä mieltä, että hetkessä eläminen, niin vaikeaa kuin se onkin.
Tästä voi siis aasinsillan kautta päätyä siihen, että tälläkin hetkellä elämässäni pitäisi olla enemmän asiakirjoittamista ja vähemmän blogin päivittämistä... Eli tartun hetkeen ja puserran sen viimeisen työn kasaan. Ensi viikon lopulla vieraaksi tulee äiti, toivottavasti lähes tyhjän matkalaukun kanssa. Alan myös kerätä viehättävän vanhanaikaisesti opintokirjaani suorituksia ja arvosanoja kurssieni opettajilta, kerätä kamojani kasaan ja tehdä kaiken sen, mitä en ole vielä ehtinyt ja haluaisin ehtiä tehdä Toulousessa. Suomen kamaralle palaan siis 14.6. illansuussa.
Ehtinen vielä kirjoittaa parisen kertaa täältä ville rosesta, jos on siis kysymyksiä tai kommentteja niin nyt kannattaa antaa palaa. On jo kesäkuu...