Neljä viikkoa jäljellä

Viikkoon ei ole enää ollut luentoja, sillä tenttiviikot ovat jo alkaneet. Minun kannaltani tämä on hieman huono ratkaisu, sillä koska ainoat kaksi tenttiäni ovat vasta ensi viikon torstaina, en ole oikein löytänyt motivaatiota lukea, kun on ollut liikaa aikaa jäljellä. Nyt sitten, kun tentit ovat jo muutaman päivän päässä, aikomukseni on kuluttaa sekä tänään että ensi viikolla aikaa muistiinpanojen ja muun materiaalin ääressä ja valmistautua henkisesti 8 tunnin (!) tenttirupeamaan torstaina. Tenttejen lisäksi pitäisi saada kääräistyä kasaan jostain 20 sivua tekstiä tutkimuksentapaista, mutta mietin sitä ehkä sitten tenttien jälkeen.
Opintoja enemmän mietityttää se, että enää on vaihtoa jäljellä alle neljä viikkoa. Nyt sitä pitäisi yhtäkkiä taas jättää Ranska-elämä, johon olen totutellut, ja palata Suomeen elämään arkea, joka ei ole muuttunut mihinkään. Vaikka Suomea ja kavereita on jo ikävä, ei ajatus oikein vielä ole ottanut tuulta alleen. Vaihtoporukka hajoaa ja muuttuu elävästä ryhmästä facebook-kontakteiksi, sähköpostiosoitteiksi ja nimiksi valokuvissa. Minusta tulee taas vakava opiskelija, joka aloittaa seminaarin, ja vastuullinen ihminen, joka menee ajoissa nukkumaan ja saunoo viikottain. Tänne jää paljon tuttuja, lähileipomo, Garonne-joki, punatiiliset vanhat rakennukset, betoninen yliopisto sekä muuttunut ikkunamaisemani, jota tekin, mahdolliset lukijat, olette voineet seurata blogin otsikkokuvan kautta. Tätä kirjoittaessani alkaa sen verran surettamaan, joten ehkä kerron sen sijaan, mitä olen viime aikoina puuhaillut.
Viime maanantain vapaapäivän jälkeen oli aika hidas startti. Tiistaina olin iltapäivän arkistossa tutkimassa tilikirjaa, keskiviikkona yritin lukea, torstaina samoin. Torstaina lukemiselle tosin ilmaantui yllättävä este, kirjasto oli kiinni lakon vuoksi.

Ihan noin vaan, ilman ennakkovaroitusta tai muuta! (Kuulen jo mielessäni, miten juuri sinä, lukija, toteat, "miten ranskalaista".) Meitä oli useampi, jotka olisivat halunneet lukea, joten päätimme mennä toisen yliopiston kirjastoon, joka on keskustassa. Se oli aivan täynnä, yllättäen, sillä Mirailin kirjasto ei ollut ainoa, joka oli lakossa. Emme löytäneet tilaa, joten päätimme mennä ulos lukemaan, ja lopulta vaihdettuamme vielä kerran paikkaa päädyimme joenrantaan. Siellä selvisi todennäköinen syy kirjaston kiinniololle, sillä Pont Neufia pitkin kulki järjettömän kokoinen mielenosoituskulkue (sillä kesti 40 minuuttia ylittää silta) lippuineen, bannereineen ja pitäen myös aikamoista meteliä.
Ilma oli kuuma ja painava, ja illalla sitten taivas aukesi. Ennen rajuilmaa näytti tältä:

Olimme porukalla sympaattisessa kahvilassa kuuntelemassa live-jazzia kitaralla, kontrabassolla ja pasuunalla, kun iltayhdeksän aikaan alkoi sataa rakeita, pikkukiven kokoisia. Ja kovaa. Vähän myöhemmin tuli myös vettä, ja yöhön asti ukkosti. Keskustassa oli suorastaan kinoksia yhdentoista maissa:

Metroliikenne jumitti osittain, ja vielä eilen yksi asema oli poissa kokonaan käytöstä.
Perjantaina oli Erasmus-järjestön visailta, jonka joukkueeni voitti saaden mainetta ja kunniaa ja palkinnoksi t-paidat. Eilen oli vuorossa pitkään odotettu rugbyotteluexcu. Onhan se aika hassua, kun kaapinkokoiset miehet työntävät toisiaan hartioilla ja tekevät kentälle kasoja, mutta itse matsi oli mielenkiintoisempi kuin odotin. Toulousen joukkue Stade Toulousain on vahva, joten peli oli tasokas ja päättyi voittoon. Takanamme katsomossa oli porukka hardcore-faneja, joten rumpua ja kannatuslaulua piisasi. Kyllä tämä aina jääkiekon voittaa, vaikka onkin aikamoista äijämeininkiä, josta sinänsä en kauheasti välitä. Miehiä kasassa:

Sekin on siis nähty, melkein voisin harkita meneväni uudestaan, jos aikaa riittää (ja sitä ei välttämättä riitä). Ottelun loppuajan satoi, mutta se ei menoa tunnut haittaavan kentällä, eikä erityisesti katsomossakaan.
Nyt, täytettyäni taas hieman velvollisuuttani, vetäydyn kammiooni keskiajan lähteiden ja historiografian pariin.

Aamiaista porukalla

Omatuntoni taas hieman kolkutti, kun huomasin, etten ollut päivittänyt blogia yli viikkoon. Niinpä nyt seuraa pikapäivitys tilanteesta ennen vaaka-asentoon suuntaamista. Olen saanut toisenkin esitelmäni purkkiin - se meni hieman huonommin kuin edellinen, mutta jouduin kuuntelemaan kuusi esitelmää ennen omaani, ja opettaja pätkäisi noin puolet pois. Ranskan kielen sujuvuus ilman paperia sai kiitosta, vaikka sekin oli välillä si och så. Nyt olisi periaatteessa aika kerrata kovaa tahtia, mutta ainakaan tänään se ei onnistunut. Ongelmana on hieman se, että en osaa yhtään sanoa, minkälainen vaatimustaso täällä on tenteissä ja mitä kysytään.
Tänään lukemisen esti täysin mahdottoman hyvä tsekkiläisen vaihtarin idea syödä porukalla aamiaista. Minun 19 neliön kämppääni tuli puoli kymmenestä alkaen aamulla yhteensä kahdeksan ihmistä aamupalalle, ja jokainen toi jotain syötävää mukanaan. Tunnelma oli mainion leppoisa ja rento, ja söimme niin tukevan aamiaisen, ettei lounasta oikeastaan tarvittu. Italialainen naapurini keitti koko porukalle kahvia aina kupillisen tai kaksi kerrallaan pienellä kotiespressokeittimellään, USA:ssa vaihtarina ollut ranskalainen teki amerikkalaisia pannukakkuja ja minä neuvoin keittiössä suunnistajia (ne, jotka ovat nähneet keittiöni, kyllä nauravat tälle ilmaisulle...). Aamiaisen jälkeen osa porukasta hautautui omiin koloihinsa lukemaan, kun taas minä muutaman muun urhean kanssa lähdin Jardin Raymond VI -puistoon istuskelemaan. Siinä vierähti taas pari tuntia. Lopulta, kun olimme lähes hajaantuneet, tulin takaisin kotiin ranskalaisen tuttuni kanssa syömään välipalaksi melonia ja kuivakinkkua ja juttelemaan. Illalla vielä kerääntyi muutama ihminen ostamaan pizzaa, ja hengailin heidän kanssaan hetken ennen kuin lähdin kotiin "opiskelemaan" sillä lopputuloksella, että kello on yksitoista, enkä ole avannutkaan muistiinpanoja tänään... Aika hyvä päivä siis.

Vappu à la toulousaine

Kun kerran lupasin kertoa, miten Toulousessa sujuu vappu, on lupauksen lunastamisen aika. Vappuaattona nousin varhain, varmistin, että paperini ovat järjestyksessä ja silmäilin vielä esitelmäni tekstiä ennen kuin lähdin vaeltamaan metrolle. Aamuluennolla palautin lähdetehtäväni ja kuunneltuani ensin yhden suullisen esityksen pääsin vihdoin debytoimaan julkisena puhujana. Olin kirjoittanut koko esitelmän auki, koska en uskonut selviytyväni puolen tunnin mittaisesta historiografisen debatin selittämisestä pätevästi ranskaksi ilman aukottomia muistiinpanoja. Esitelmä meni hyvin, ja sain osakseni positiivista palautetta kielitaidostani sekä asian selkeästä esittämisestä. Jopa englanninkieliset sitaatit nieltiin.
Iltapäivästä menin ruokakauppaan ja haikailin Helsingin tunnelmia ennen Mantan lakitusta. Illalla lähdin Killarney-nimiseen brittipubiin kahden tutun kanssa englanninkieliseen keskusteluiltaan. Oli hauskaa puhua englantia pitkästä aikaa ja mukavaa, kun itsensä ilmaiseminen ei kerrankin tökkinyt siihen, että ei tunne oikeaa sanaa. Vappuaatto päättyi siis rauhallisissa mutta miellyttävissä tunnelmissa.
Vappupäivänä oli kaunis ja lämmin ilma. Olin ilmoittanut kaikille tutuilleni, että ensimmäisenä toukokuuta kuuluu mennä piknikille, ja pyytänyt tulemaan mukaan. Aamulla rauhallisen heräämisen ja pienen kämpän järjestelyn jälkeen lähdin vääräoppisesti kotoa vasta iltapäivästä ja suuntasin Prairie des Filtresille, puistoon joenrannassa vasemmalla rannalla. Paikalle tuli yllättävä väenpaljous - meitä oli noin kaksi- tai jopa kolmekymmentä pikniköimässä. Suomalaiseen tyyliin olin ostanut piknikille vappukuohuviiniä, jonka kaveriksi söimme mansikoita ja vaikka mitä muuta. Tunnelma oli ihanan kiireetöntä ja aurinko paistoi. Piknikillä ei tullut ikävä Suomeen - vain lakki puuttui. Illalla menimme vielä syömään intialais-nepalilais-tiibetiläiseen ravintolaan, jossa saimme istua lattialla tyynyillä matalan pöydän ympärillä ja ruoka oli hyvää.
Perinteiset ranskalaiset vapun merkit eli kielot ja mielenosoitus jäivät bongaamatta, mutta onneksi sain ranskalaiselta tutultani vapputervehdyksen sähköpostitse, jossa oli liitteinä kuva molemmista. Näin siis kului vappu toulouselaisittain, ja nyt sitä pitäisi miettiä, mitä sitä viikonloppuna tekisi - muuta kuin laulaisi illalla karaokea ja nauttisi hellesäästä ja auringosta. Kovasti on tunnelma keventynyt, kun on osa hommista tehty ja lukukauden loppu häämöttää. Huomisesta kuuden viikon päästä olenkin taas Suomessa - hui!