Neljä viikkoa jäljellä

Viikkoon ei ole enää ollut luentoja, sillä tenttiviikot ovat jo alkaneet. Minun kannaltani tämä on hieman huono ratkaisu, sillä koska ainoat kaksi tenttiäni ovat vasta ensi viikon torstaina, en ole oikein löytänyt motivaatiota lukea, kun on ollut liikaa aikaa jäljellä. Nyt sitten, kun tentit ovat jo muutaman päivän päässä, aikomukseni on kuluttaa sekä tänään että ensi viikolla aikaa muistiinpanojen ja muun materiaalin ääressä ja valmistautua henkisesti 8 tunnin (!) tenttirupeamaan torstaina. Tenttejen lisäksi pitäisi saada kääräistyä kasaan jostain 20 sivua tekstiä tutkimuksentapaista, mutta mietin sitä ehkä sitten tenttien jälkeen.
Opintoja enemmän mietityttää se, että enää on vaihtoa jäljellä alle neljä viikkoa. Nyt sitä pitäisi yhtäkkiä taas jättää Ranska-elämä, johon olen totutellut, ja palata Suomeen elämään arkea, joka ei ole muuttunut mihinkään. Vaikka Suomea ja kavereita on jo ikävä, ei ajatus oikein vielä ole ottanut tuulta alleen. Vaihtoporukka hajoaa ja muuttuu elävästä ryhmästä facebook-kontakteiksi, sähköpostiosoitteiksi ja nimiksi valokuvissa. Minusta tulee taas vakava opiskelija, joka aloittaa seminaarin, ja vastuullinen ihminen, joka menee ajoissa nukkumaan ja saunoo viikottain. Tänne jää paljon tuttuja, lähileipomo, Garonne-joki, punatiiliset vanhat rakennukset, betoninen yliopisto sekä muuttunut ikkunamaisemani, jota tekin, mahdolliset lukijat, olette voineet seurata blogin otsikkokuvan kautta. Tätä kirjoittaessani alkaa sen verran surettamaan, joten ehkä kerron sen sijaan, mitä olen viime aikoina puuhaillut.
Viime maanantain vapaapäivän jälkeen oli aika hidas startti. Tiistaina olin iltapäivän arkistossa tutkimassa tilikirjaa, keskiviikkona yritin lukea, torstaina samoin. Torstaina lukemiselle tosin ilmaantui yllättävä este, kirjasto oli kiinni lakon vuoksi.

Ihan noin vaan, ilman ennakkovaroitusta tai muuta! (Kuulen jo mielessäni, miten juuri sinä, lukija, toteat, "miten ranskalaista".) Meitä oli useampi, jotka olisivat halunneet lukea, joten päätimme mennä toisen yliopiston kirjastoon, joka on keskustassa. Se oli aivan täynnä, yllättäen, sillä Mirailin kirjasto ei ollut ainoa, joka oli lakossa. Emme löytäneet tilaa, joten päätimme mennä ulos lukemaan, ja lopulta vaihdettuamme vielä kerran paikkaa päädyimme joenrantaan. Siellä selvisi todennäköinen syy kirjaston kiinniololle, sillä Pont Neufia pitkin kulki järjettömän kokoinen mielenosoituskulkue (sillä kesti 40 minuuttia ylittää silta) lippuineen, bannereineen ja pitäen myös aikamoista meteliä.
Ilma oli kuuma ja painava, ja illalla sitten taivas aukesi. Ennen rajuilmaa näytti tältä:

Olimme porukalla sympaattisessa kahvilassa kuuntelemassa live-jazzia kitaralla, kontrabassolla ja pasuunalla, kun iltayhdeksän aikaan alkoi sataa rakeita, pikkukiven kokoisia. Ja kovaa. Vähän myöhemmin tuli myös vettä, ja yöhön asti ukkosti. Keskustassa oli suorastaan kinoksia yhdentoista maissa:

Metroliikenne jumitti osittain, ja vielä eilen yksi asema oli poissa kokonaan käytöstä.
Perjantaina oli Erasmus-järjestön visailta, jonka joukkueeni voitti saaden mainetta ja kunniaa ja palkinnoksi t-paidat. Eilen oli vuorossa pitkään odotettu rugbyotteluexcu. Onhan se aika hassua, kun kaapinkokoiset miehet työntävät toisiaan hartioilla ja tekevät kentälle kasoja, mutta itse matsi oli mielenkiintoisempi kuin odotin. Toulousen joukkue Stade Toulousain on vahva, joten peli oli tasokas ja päättyi voittoon. Takanamme katsomossa oli porukka hardcore-faneja, joten rumpua ja kannatuslaulua piisasi. Kyllä tämä aina jääkiekon voittaa, vaikka onkin aikamoista äijämeininkiä, josta sinänsä en kauheasti välitä. Miehiä kasassa:

Sekin on siis nähty, melkein voisin harkita meneväni uudestaan, jos aikaa riittää (ja sitä ei välttämättä riitä). Ottelun loppuajan satoi, mutta se ei menoa tunnut haittaavan kentällä, eikä erityisesti katsomossakaan.
Nyt, täytettyäni taas hieman velvollisuuttani, vetäydyn kammiooni keskiajan lähteiden ja historiografian pariin.