Back in Toulouse

Viikonloppuna palasin viikon mittaiselta reissulta pitkin Etelä-Ranskaa. Nyt on menossa kevätloman toinen viikko, vaikka lomailua tuskin on tälle viikolle tiedossa. Ennen lomaa Toulouseen tulivat kaksi kaveria Suomesta, joiden kanssa katseltiin paikkoja sekä täällä että myös parin päivän ajan Nizzassa. Nizzassa tiemme erosivat, ja palasin Toulouseen hieman pidemmän kaavan kautta reittiä Nizza - Aix-en-Provence - Marseille - Toulouse.

Kavereiden kanssa oli kivaa, varsinkin kun emme olleet nähneet sitten tammikuun, mutta Nizza ei oikein iskenyt. Siellä oli nimittäin jo nyt liikaa turisteja minun makuuni, ja kaupunki vaikutti heitä varten tehdyltä. Palmuja ja meri ja aurinko, ja siinä se oikeastaan olikin. Muutama nähtävyys, joita kaikki käyvät katsomassa ja tziljuuna hotellia ja turistikahvilaa, jossa oli välillä lähes kaksi kertaa kalliimpaa kuin Toulousessa. Nizza ei selvästikään ollut minun juttuni, vaikka siellä olikin ihana ilma ja kaunis merimaisema. Väriäkin tuli pintaan.
Aix-en-Provencessa yövyin yksin ehkä yhdessä maailman ankeimmista yhden tähden hotelleista. Omistajakin näytti siltä, että kun kerran asiakkaat ovat valinneet edullisen hinnan, niin siihen ei ainakaan ystävällistä palvelua kuulu. Sain hänet kuitenkin kerran hymyilemään. Aix oli mielestäni mukavampi kuin Nizza, vaikka ilma ei ollut yhtä lämmin ja kaupunki on pienempi. Aixissa oli kaunis vanhakaupunki, jossa onnistuin törmäämään pieneen kahvilaan, jossa söin lounasta viime tingassa. Omistaja kuitenkin jutteli mielellään ja halusi vielä tarjota kahvin. Myös Aixin katedraali oli oikein hieno.
Marseillessa tapasin norjalaisen vaihtarikaverini, jonka kanssa tutustuimme Ranskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Vaikka olin etukäteen kuullut paljon Marseillen mukamas rumuudesta, likaisuudesta ja epämiellyttävyydestä, tykästyin kaupunkiin. Marseillessa on särmää! Siellä riitti niin maahanmuuttajia kuin turisteille suunnattuja bouillabaisse-ravintoloita, kukkuloita ja kaunis vanha satama. Paljon populaa tietenkin, ja Marseillessa kahta vaaleatukkaista nuorta naista kyllä tuijotettiin, mikä oli yksi paikan huonoista puolista. Toinen, vielä suurempi miinus oli sateinen sää, jonka ansiosta kastuimme kahtena peräkkäisenä päivänä varsin likomäriksi. Myös Marseillessa löysimme mukavan pikkukahvilan, jonka omistaja oli mukava ja jutteli mielellään ja jossa söimme kahtena peräkkäisenä päivänä aamiaista. Lähes joka paikasta sai tietenkin "sitä alkuperäistä" Marseillen saippuaa. Kesemmällä Marseilleen olisi ehkä mukava palata - biitsikin löytyy läheltä tarvittaessa...
Toulouseen oli huoahduttavaa palata - oli mahtavaa saada taas vaatteet ja tavarat leviteltyä pois laukusta. Sää ei ole täällä tosin ollut parin päivän aikana aivan parhaimmillaan: sadetta, sadetta, välissä pilvipoutaa ja taas sadetta. Tänne takaisin tulemisessa on ahdistavaa se, että nyt on se aika, jolloin maagisesti teen kaikki rästitehtävät opintoja varten ja kirjoitan esitelmää ja tutkielmaa sujuvalla ja uskottavalla ranskankielellä. Vielä en ole onnistunut löytämään tuota maagista vaihetta, mutta takuista huolimatta olen päässyt jonkinlaiseen alkuun. Sade ei onneksi kauheasti houkuttele olemaan ulkona.
En taida enää tänään kirjoittaa pitkää sepustusta siitä, miten olen tänään onnistunut vakuuttamaan sosiaalitädin siitä, että asun yhä samassa asunnossa, vaikka jostain syystä postinkantaja ei ole osannut tuoda posteja perille. Enkä siitä, että kirjastossa ärsytti se, että siellä oli sisällä pulu... Elämän pieniä, mutta sitä rasittavampia vastoinkäymisiä. Onneksi pienet ilot hakkaavat ne mennen tullen tullessaan.