Arkistossa

Olen lopultakin ymmärtänyt, että blogin päivittäminen on oikeasti salatiedettä. Jos päivittää joka päivä, se on joillekin liian usein ("koska ei ikinä jaksa lukea kaikkea, mitä sä oot kirjottanu"). Jos taas päivittää kerran viikossa tai parissa, on se toisille aivan liian harvoin, koska silloin jää helposti kertomatta niitä päivittäiskuulumisia, joita mielellään blogista lukisi. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, jos päivittää blogia niin kuin minä teen: satunnaisesti ja arvaamatta. Välillä päivityksiä tulee monena päivänä peräkkäin, joskus taas on jopa kahden viikon tauko. Sellainen ei nimittäin miellytä ketään. Koettakaa kestää te, jotka luette tätä, yritän nimittäin jälleen "parantaa tapojani" ja kirjoittaa hieman useammin...
Tänään olen tutustunut arkistokäytäntöihin à la francaise. Aluearkiston (Archives départémentales de la Haute-Garonne) käyttökortin saadakseen piti täyttää paperi, näyttää henkilöllisyystodistus ja ottaa mukaan kaksi passikuvaa. Passistani otettiin ylös niin numero kuin myöntävä viranomainen. Saatuani kortin pääsin lukusaliin, jossa ystävällinen virkailija neuvoi, miten voin tehdä pyynnön kaipaamistani asiakirjoista. Toisin kuin usein Suomessa, pyyntö onnistui virtuaalisesti väläyttämällä lukusalipaikkani paikkakorttia viivakoodinlukijalle, kirjoittamalla tietokoneen ruudulla olevaan lomakkeeseen haluamani aineiston koodin. Aineistokin toimitettiin paikalle noin puolen tunnin päästä.
Se, mikä lukusalissa ihmetytti, oli hansikkaiden puuttuminen. Minäkin sain käsitellä 1600- ja 1700-lukuista aineistoani täysin vapaasti ja paljain käsin. Vuoden alusta lukusalissa oli vallinnut hyvin selvästi lapuilla tiedotettu kuulakärkikynäkielto, mutta siitä huolimatta näin pari sellaista. Arkistoyleisö koostui suurimmaksi osaksi eläkeläisistä ja opiskelijoista (ulkonäön perusteella pääteltynä). Ranskassakin arkistoja hyödynnetään paljon sukututkimukseen.
Tutkimani aineisto oli Toulousen irlantilaisen pappisseminaarin jäämistöä. Irlantilaisia tuli Ranskaan paljon 1600- ja 1700-luvuilla opiskelemaan, sillä Irlannissa tai Britanniassa katolisille ei annettu siihen mahdollisuutta. Mehukasta aineistoa löytyi seminaarin johtajan ja Toulousen arkkipiispan välisestä usean vuoden mittaisesta kiistasta sekä yllättäen seminaarin tilikirjasta, jonne oli tunnontarkasti merkitty kaikki seminaarin kulut ja tulot. Esimerkiksi se, että oppilailta on laskutettu kynttilöistä ja se, että seminaari vaikuttaa välillä vuokranneen lakanoita, olivat jännittäviä yksityiskohtia. Kaiken kaikkiaan tileistä saa jo jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista seminaarin arki oli. Ehkä saisin siitä tutkimusaiheen arkistotyötäni varten (jo olisi aikakin!).
Huomisesta alkaen on viikonlopulle asti luvattu aurinkoista ja lämmintä, mikä ei tule helpottamaan työskentelyä. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että jos en ole huomenna puoli yhdeksältä arkistossa (enkä aio olla), olen jossain muualla aloittamassa esitelmän kirjoittamista samaan aikaan. Istumalihakset ainakin kehittyvät. Sekä esitelmä että lähdetehtävä olisi pakko saada valmiiksi ennen ensi viikkoa, koska muuten en ehdi luetuttaa niitä jollakin ranskalaisella tutullani ja sen jälkeen korjata virheitä. Esitelmää on sitä paitsi harjoiteltava ääneenkin...
Tänään en aio enää tehdä mitään hyödyllistä. Sen sijaan lähden lasilliselle tuttujen kanssa ja seuraamaan pubivisaa.