Ranskalaista historiaa

Tänä aamuna iski pyytämättä ja yllättäen koti-ikävänpoikanen, joka sai minut hylkäämään eilen kehittelemäni ajatuksen kirjastoon opiskelemaan lähtemisestä. Sen sijaan päätin hautautua sänkyyni vällyjen kanssa lukemaan (tosin samaa kirjaa, jota suunnittelin lukevani kirjastossa). Koska minun kohdallani toimivaksi havaittu ikävänkarkoituskeino on kavereiden tapaamisen lisäksi kova työ, ajattelin tässä kirjoituksessa kertoa hieman tarkemmin opinnoistani sekä havaintojani ranskalaisesta yliopisto-opetuksesta. Ehkä ajatusteni havainnollistamisesta voi olla jonkin sortin välillistä apua myös opiskeluihin... Tai sitten ei.
Ranskalainen yliopisto-opiskelu muistuttaa kokemukseni mukaan paljon enemmän koulua kuin suomalainen. Opettajilla on tapana muistuttaa luennoilla, että "kun te olette jo kolmannen vuoden opiskelijoita, olisi nyt hyvä aika vakavasti harjoitella kielitaitoa, koska sitten kun teette tutkimusta gradua varten, ei enää voi käyttää lähteistä käännöksiä..." Tai jotain muuta tämän tyylistä. Ranskalainen historia ja ranskalaiset tutkijat ovat toki arvossaan, eikä edes täkäläisillä yliopisto-opettajilla tunnu olevan kovinkaan paljon käsitystä Suomen historiasta - vaikka tosin yksi proffa viittasikin viime luennollaan kerran Kalevalaan, ihan sen takia, että minä olin paikalla.

Olen erittäin iloinen, että kävin Suomessa syksyllä kurssin ranskalaisista historioitsijoista, sillä niistä ei pääse täällä eroon millään. Annales-koulukunta ylipäänsä sekä erityisesti Marc Bloch ja Lucien Febvre on täällä korotettu lähes jonkinlaisen mantran asemaan. Luultavasti 75% tähänastisista luennoistani ei ole pystytty pitämään ilman Annales-historioitsijoiden mainitsemista. Ja bien sûr, kaikkien täytyy erityisen huolellisesti painaa mieleensä vuosiluku 1929, jolloin ensimmäinen numero Annalesista ilmestyi, sillä sitä ennen historia oli tuskin tiedettä, pikemminkin jonkinlaista muka-objektiivista tapahtumaketjujen rekonstruoimiseen pyrkivää suurmies- ja suurvaltapolitiikkatutkimusta. Sitten Annales-koulukunta tuli ja nosti Ranskan historiantutkimuksen kärkimaiden joukkoon...
Käsittääkseni alkuperäiset koulukunnan edustajat eivät pitäneet kulttuuri- tai mentaliteettihistoriaa ollenkaan kiinnostavana aiheena, vaan se lähti pikemminkin liikkeelle jonkinlaisena protestiliikkeenä, mutta täällä melkein jokainen historian uudempi suuntaus on selitetty saaneen alkunsa Annales-historioitsijoiden vaikutuksesta. En halua kiistää koulukunnan saavutuksia historiantutkimuksen kannalta, mutta niiden jatkuva ja varsin varaukseton hehkuttaminen ottaa välillä vähän kärsivällisyyden päälle. Muutenkin välillä tuntuu siltä, että täällä tuputetaan joitain asioita historiallisina faktoina, joita ei pitäisi: esimerkkinä kysymys siitä, mikä oli Beaumarchais'n Figaron häiden vaikutus Ranskan vallankumouksen syttymiseen. Asiasta on kiistelty ja mielipiteitä esitetty suuntaan ja toiseen, mutta yhdella luennolla professori totesi yksinomaan vaikutuksen olleen suuri. Piste. Ei mitään debatista, jota on käyty aiheeseen liittyen.
Mitä vielä kertoisin opinnoistani? Luettavaa on paljon, kuten myös kirjoitettavaa. Kolmen viikon päästä pitäisi palauttaa ensimmäinen kirjallinen työ, compte rendu kirjasta, työn pituus noin 6 sivua. Ensi viikolla pitäisi olla myös jonkinlainen idea liittyen arkistotutkimuksen aiheeseen, luettuna taas kaksi artikkelia sekä hieman edenneenä lähdetutkielma Toulousen yliopistosta keskiajalla. Ja hieman lisää ideaa kahdesta esitelmästä... Ai mikä loma? En minä vaan tiedä.

Loppukevennykseksi vielä muutama kuva ihan sen kunniaksi, että osaan nyt liittää niitä:

Rakennus, jossa asun.

Lähileipomo, monen päivän pelastukseni.

Pont Neuf, vastoin nimeään Toulousen vanhin silta 23.2., jolloin oli tyyntä.