Les premiers cours

Tänään aamuna oli aikainen herätys sumuun ja hämärään. Onneksi vaikuttaa siltä, että selviän luennolle yliopistolle puolessa tunnissa kotoa, joten hieman puoli kahdeksan jälkeen lähteminen riittää aamuluennolle ehtimiseen. Kiirehtiessäni Pont des Catalansin yli Saint-Cyprienin metroasemalle oli niin sumuista, että Garonne-jokea ei meinannut nähdä. Sumu tosin hälveni päivän mittaan.
Aamun ensimmäinen luento kahdeksasta kahteentoista käsitteli keskiajan historiografiaa ja lähteitä. Aihe on mielenkiintoinen ja opettaja mukava, mutta kurssissa on kyllä hommaa vaikka muille jakaa. Jokaiselle luennolle on lukuläksyä aiheeseen liittyviä artikkeleja, lisäksi tehtävänä on lähdetutkielma 20-30 sivua sekä 20-30 minuutin esitelmä annetusta aiheesta. Ja lisäksi tietenkin väli- ja loppukokeet. Opettaja puhui nopeaan tahtiin. Ymmärsin lähes kaiken, mutta en millään ehtinyt kirjoittaa kaikkea ylös. Kävimme läpi kaiken valikoidun olennaisen ranskalaisesta keskiajasta suurin piirtein kolmessa tunnissa, ja muistiinpanoja tuli kaikesta huolimatta ainakin viisi sivua...
Luennon jälkeen ei haitannut yhtään pitää puolentoista tunnin ruokataukoa. Syömisen jälkeen kävin vilkaisemassa kampuksella sijaitsevaa linnaa (!), Chateau du Mirailia. Kansainvälisten palveluiden tädin mukaan siellä asuu yliopiston pääsihteeri/kansliapäällikkö. Kooltaan chateau on pikemminkin kartano kuin linna, mutta se kuuluu Ranskan kansallisperinnön suojelukohteisiin. Hieno se kuitenkin on. Jos saan tekniikan pelittämään, ehkä siitäkin tulee jossain vaiheessa kuva tänne.
Toinen luento alkoi kahdelta. Luennolle tuli lisäkseni noin parikymmentä opiskelijaa, joista neljä muuta oli ulkkareita. Kurssin aihe, Euroopan uuden ajan kulttuurihistoria tuntui olevan kiinnostava sekä mies- että naispuolisten historianopiskelijoiden mielestä. Suomessa kulttuurihistoria tuntuu jostain syystä kiinnostavan enemmän naisia.. Kuultuaan, että luennolla on Erasmus-opiskelijoita, luennoitsija - keski-ikäinen miesprofessori - totesi heti alkuun, että kurssi saattaa olla kielitaidollemme liian haastava, joten jos haluaisimme, voisimme vielä vaihtaa kurssilta pois ja valita jotain helpompaa. Esittäytyessämme professori tosin sanoi, että Mirailiin tulleet suomalaiset ovat kaikki puhuneet erittäin hyvin ranskaa ja pitäneet sujuvia suullisia esitelmiä. Vastasin toivovani, että tämä pätisi minuunkin.
Tähän kurssiin kuuluu suorituksina puolen tunnin esitelmä valitusta kirjasta (tosin ulkkarit saavat kuulemma pitää esitelmän professorille hänen toimistossaan lukukauden lopussa), välikoe ja lopputentti. Ja totta kai luennoille osallistuminen. Mutta kokonaisuudessaan opettajan puheen nopeudesta työmäärään kulttuurihistorian luento vaikutti paljon helpommalta nakilta kuin ensimmäinen luento. Professori on oikea ranskalaisen yliopisto-opettajan perikuva, aiheestaan innostunut ja välillä puheessaan hieman harhaileva, mutta puhe oli selkeää ja hyvin artikuloitua ja aiheiden käsittely sen verran verkkaista, että pysyin hyvin kärryillä ja sain tehtyä muistiinpanoja jopa sujuvasti.
Huomiselle ei ole tiedossa luentoja, sen sijaan intensiivistä asioiden hoitamista - pankki ja sähkölaitos sekä ehkä kurssimateriaalikirjojen etsimistä.. Iltapäivällä on ranskan tasokoe, jolla voi mitata, mille ulkkareille tarkoitetulle ranskankurssille voi osallistua. En todennäköisesti ehdi millään näiden kurssien lisäksi kielikurssille, mutta ainahan kielitaidon tason mittaaminen on hyödyllistä.
Luentojen jälkeen olo oli hieman voipunut mutta onnellinen. Erityisen mielenkiintoisilla ja avartavilla luennoilla mieleeni tulee silloin tällöin, miten hienoa onkaan olla opiskelemassa yliopistolla ja oppimassa ymmärtämään kulttuuria ja ihmisten ajattelua paremmin. Tänäänkin se kävi mielessä. O alma mater!