Eilisen pitkän luentopäivän jälkeen päätin nukkua vähän pidempään tänään, mutta en siitäkään huolimatta tullut oikeastaan tehneeksi sitä. Heräilin vähän ennen yhdeksää kellon soittoon ja söin aamiaista. Sen jälkeen aloin selvitellä eilen saamaani mystistä puhelinsoittoa pankista. Lopulta kävi ilmi, että jossain oli tehty virhe, sillä pankkikonttori, josta soitto oli tullut, ei ollut sama, jossa minulla on tili... Sain myös haltuuni sähköavaimen, johon ladataan sähköä prepaid-malliin, ja nyt sähkötkin toimivat! No joo, oikeastaan ne ovat toimineet alusta lähtien, mutta nyt ne eivät enää toimi luotolla.
Tänään suurin koetus oli ranskan tasokoe. Meitä ulkkareita oli aikamoinen liuta ihmeen parakkimaisessa rakennuksessa tekemässä koetta. Tasokokeeseen kuului, kuten kunnon ranskankokeeseen ikään kuullun ymmärtäminen, kielioppiosio, tekstinymmärtämisosio ja luovaa kirjoittamista varsin typeristä aiheista. Mielestäni koe muistutti sekä tyyliltään että tasoltaan jonkin verran A-ranskan ylioppilaskoetta, mutta ei ollut mitenkään älyttömän vaikea. En tosin osaa sanoa, menikö koe hyvin, mutta voin sanoa, että jos olisin muistanut kaikki asiat, se olisi voinut mennä suorastaan loistavasti...
Tutustuin tänään hieman myös yliopiston kirjastosysteemin toimivuuteen, joka ei suomalaisessa mittakaavassa päätä huimaa. Kanditason opiskelijat saavat lainata kirjastosta maksimissaan neljä kirjaa 15 päivän laina-ajalla. Ja siinäkö sitten pitäisi opiskella pitkäjänteisesti? Myöskään varaussysteemiä ei ole, eli kun kirja, jonka haluaisi haltuunsa on lainassa, ei oikeastaan voi ilmeisesti tehdä muuta kuin ostaa se.
Kämppäni toimivuus joutuu tänään testiin, sillä liuta muita Erasmus-opiskelijoita kokoontuu tänne viettämään vähäksi aikaa iltaa ennen suuntaamista kaupungille tutustumaan Toulousen yöelämään. Aloitin kämpän siistimisvalmistelut lupaavasti pudottamalla ja särkemällä höyryävän teemukin ja sen sisällön kokolattiamatolle. Onneksi tee oli vihreää eikä mustaa ja kokolattiamatto on anteeksiantavan värinen. Uusi muki täytyy kuitenkin hankkia, koska nyt mukeja on vain yksi. Rikkimennyt oli vielä vastaostettu ja hauska (tosin halpa). Koska asunnon seinät eivät ole maailman paksuimmat (eivät myöskään onneksi kaikkein ohuimmat), toivon, että saamme lähdettyä eteenpäin järkevissä ajan puitteissa. Sen näkee sitten. Noin kymmenen ihmisen koordinoiminen samaan paikkaan on hieman haastavaa..
perjantai 8. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti