Havaintoja ranskalaisista

Sunnuntaiaamu on hyvä aika olla kiirehtimättä tekemään mitään - näin ajattelin herätessäni (tosin kellon soittoon, koska kaihtimen ollessa kiinni huone on pimeä, vaikka aurinko kuinka paistaisi). Söin rauhassa aamiaista ja kirjoitin sähköpostin kolmannen luentokurssini opettajalle, jotta osaan mennä oikeaan paikkaan eli arkistoon tiistaina. Puolenpäivän maissa päätin lähteä ulos vähän kävelemään ja katselemaan joenrantaa. Otin toiveikkaasti yhden kurssikirjan mukaan, ja ajattelin istuutua johonkin aurinkoon lukemaan sitä hieman. Kävelin Garonnen vartta ja nautin auringosta, kun seuraani lyöttäytyi ilmeisesti puoliksi ranskalainen ja puoliksi espanjalainen fysiikanopiskelijamies. En oikein saanut selville, kaipasiko hän juttuseuraa vai oliko hänellä muita motiiveja, mutta ihan asiallisesti ja mukavasti hän jutteli. Ongelmaksi osoittautui miehestä eroon pääseminen, sillä joka kerta, kun yritin lähteä eri suuntaan, kävikin ilmi, että hän oli jatkamassa samaan suuntaan. Lopulta selvisi, että hän oli matkalla tapaamaan kaveriaan, joka asuu samassa rakennuksessa kuin minäkin, joten päästäkseni hänestä eroon päätin tehdä koukkauksen ja piipahtaa katsomaan, mitä joen toisella puolella on. En nimittäin halunnut kertoa tälle tyypille, missä asun, vaikka hän vaikuttikin suhteellisen harmittomalta. Onneksi sain juuri sopivaan aikaan puhelinsoiton, ja pääsin pakoon tilanteesta.
Muuten olen tänään ehtinyt ihan minilenkille ja laittamaan ruokaa sekä säätää, josko mitenkään saisi kuvia liitettyä blogiin - ikuinen murheenkryynini. Ja ei, mikään ei tunnu toimivan. Pienentäminen ei auta, ja kun tein kuvatilin googlen omaan sovellukseen picasaan, ei siitäkään ollut apua kuvien liittämiseen. Kuvat saan useiten liitettyä tekstiin ja kaikki toimii, mutta kun yritän tallentaa tai julkaista tekstin, siitä ei tule mitään. Pöh!
Laitoin kirjoituksen otsikoksi havaintoja ranskalaisista, sillä ajattelin samassa kirjoituksessa jakaa lukijoille niitä asioita, joita olen bongannut ollessani tekemisissä paikallisten kanssa, jotka jostain syystä pistävät suomalaiselle silmään. No myönnettäköön, että osa havainnoista on esitetty tässä hieman karrikoiden...

1) Samanikäisiä tervehdittäessäkin sanotaan usein bonjour tai bonsoir. Vaikuttaa siltä, että salut on varattu niitä varten, jotka tunnetaan parhaiten.
2) Metrossa on erittäin vaivalloista olla kohtelias ja tehdä muille tilaa. Siksi niin tehdään harvoin. Siinä vaiheessa, kun suomalaisen omatunto pakottaa antamaan toisille tilaa siirtymällä esimerkiksi pois oviaukon edestä, ranskalaiset tuntuvat juurtuvan paikoilleen yhä tiukemmin, ja ainoastaan kovaääninen pardon! höystettynä sopivalla työntövoimalla varmistaa, että tilaa löytyy yhdelle ihmiselle lisää.
3) Kaupassa tai muualla minua puhutellaan usein tittelillä madame, mikä on ilmeisesti varmempi ratkaisu kuin mademoiselle kenen tahansa yli 20-vuotiaan naisen kohdalla, ellei tarkkaa tietoa siviilisäädystä ole. Muutenkin erityisesti palvelutilanteissa käytetään sanoja madame, monsieur ja mademoiselle ja ollaan muutenkin kohteliaita. On aika brutaalia unohtaa lähtiessä sanoa au revoir!
4) Toulousen kuuluisa ja perinteinen erikoisuus on sokeroitu orvokki, joka on eräänlainen makeinen. Nykymaulle se on suurin piirtein yhtä järkeenkäypä kuin keskiaikainen herkku ruusunlehtivanukas, mutta täällä niinkin suurta huutoa, että tänä viikonloppuna täällä oli orvokkien kunniaksi tapahtuma Toulousen keskusaukiolla, Les Journées Violette. Torikojuissa myytiin kaikkea orvokeista ja orvokintuoksuisesta saippuasta orvokkiöljyyn ja orvokilla maustettuun pastikseen. Ilmeisesti orvokkeja kasvaa ja kasvatetaan paljon Toulousen ympäristössä...
5) Ranskalaisille kierrätys tarkoittaa sitä, että jätekatoksessa on varattu erikseen useita laatikkoja, joihin saa laittaa kaikkia kierrätettäviä materiaaleja: muovipulloja, kartonkeja ja metalleja. Lasipulloille on oma keräyspisteensä, mutta kaikki muut jätteet menevät roskikseen. Biojätettä ei ainakaan minun jätekatoksessani ole ollenkaan, ja ruokajätteiden ja teepussien laittaminen tavalliseen sekajätteeseen tuntuu lähes kuolemansynniltä. Kaupassa pakataan automaattisesti kaikki ostokset huonolaatuiseen ohueen muovipussiin, ellei ehdi väliin kangaskassin kanssa. Ekologisin elämäntapa lieneekin syödä kaikki ostamansa ruoka mahdollisimman huolellisesti.
6) Ehkä liittyen yleisemmin asennetasolla edelliseen kohtaan ranskalaisten mielestä varmasti suomalainen kadulla virtsaaminen on järkyttävää, mutta täällä koirien jätöksiä saattaa olla keskellä jalkakäytävää. Valitettavasti huomasin sen itsekin tänään käytännön tasolla. Koiria on muutenkin täällä aivan tavallista pitää vapaana, ja kaupungilla liikkuu hieman rähjäisen näköisiä joukkioita, joiden seurueeseen kuuluu usein useampi hurtta.
7) Shekkien käyttäminen maksuvälineenä on täällä aivan tavallista, ja esimerkiksi sähkölaskuni voi maksaa ainoastaan shekeillä tai vastaavalla paperilla, joka täytyy käydä lunastamassa postista. Jos jostain kumman syystä shekki ei jossain käy, siitä on erikseen maininta. Harvoin on kuitenkaan mainintaa siitä, jos shekki on ainoa käypä maksuväline.
8) Ranskalaiset käyttävät erimallista tietokoneen näppäimistöä kuin englanninkieliset: qwertyn sijaan heillä on muistaakseni azerty. Tämä on aiheuttanut hieman jo hämmennystä esimerkiksi salasanojen kirjoittamisessa, ne kun ovat usein lihasmuistissa...

Siinä ehkä tähän hätään kertomusta ranskalaisten tarkkailusta. Huomenna olen menossa yliopiston kansainvälisten palveluiden järjestämälle tervetuliaisaterialle - no, täytyy katsoa, onko oikeasti kyseessä ateria vai toisenlainen tilaisuus - sekä illalla elokuviin katsomaan uutta Asterix-leffaa. Niin ja jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, olen kyllä nauttinut oleskelustani täällä tähän mennessä, kaikesta huolimatta.