Ensimmäinen kontakti muihin ulkkareihin

Eilen illalla olin jo vaipumassa surkeaan itsesääliin siitä, että en tunne ketään, vietän lauantai-iltaa yksikseni ja olen menossa nukkumaan ennen kymmentä, kun ovikelloni soi. Ovella oli englantilainen tyttö, joka esitteli itsensä ja kertoi asuvansa muutaman oven päässä samalla käytävällä. Hänen luonaan oli kuulemma ihmisiä istumassa iltaa, ja hän kutsui minutkin mukaan. Lähdin siis vähän ajan päästä kymmenen metrin päähän kotibileisiin. Paikalla oli useita (hyvin) englantilaisia, myös seinänaapurini, sekä muutama muu. Myöhemmin paikalle tuli vielä toinen suomalainen tyttö Helsingin yliopistosta sekä hänen kanssaan kaksi norjalaista. Molemmat norjalaiset olivat myös aloittamassa opintojaan Mirailissa. Päädyin juttelemaan heidän kanssaan suurimman osan ajasta, koska suurin osa muista tunsi toisensa jo etukäteen. Toisen norjalaisen kanssa sovimme tapaavamme huomenna aamulla ja menevämme yhtä matkaa yliopistolle metrolla.
Kieltäydyin lähtemästä porukan mukana baariin vedoten flunssaan, jota pitää parannella, mikä kyllä pitää paikkansa. Lupasin tulla mukaan seuraavalla kerralla. Olen erittäin tyytyväinen kuitenkin siihen, että minut kutsuttiin mukaan, koska bileistä lähtevä meteli olisi varmasti ollut viisi kertaa pahempaa kuultavaa seinien ja ovien läpi kuin paikan päällä. Se, mitä en voi olla kuitenkaan suu auki ihmettelemättä, oli tupakan polttaminen sisällä huoneessa. Ikkuna oli tosin auki, mutta siitä huolimatta kaikki vaatteeni löyhkäsivät vielä tänä aamuna niin kuin olisin viettänyt koko illan juhlimassa (siihen aikaan, kun vielä sai polttaa baareissa). Yäh.

Koska joku on ehkä miettinyt, millainen asuntoni on, ajattelin kertoa siitä vähän. Rakennus on harmaata betonia ulkopuolelta, mutta sisältä ihan mukava. [Yritin lisätä tähän kuvan, mutta systeemi ei tykännyt siitä yhtään eikä suostunut tallentamaan tai julkaisemaan sitä.] Käytössäni on siis noin 20 neliön yksiö, jossa on pieni kitchenette (2 keittolevyä, mikro, tiskiallas, jääkaappi ja pari kaappia) ja suihku + wc. Vuokra on aika suolainen, mutta kuultuani eilen muiden kertomuksia asuntoseikkailuistaan olen erittän tyytyväinen omaan päämajaani. Kalustukseen kuuluu vuodesohva, kirjoituspöytä, kirjahylly, laatikostoja, ruokapöytä ja kaksi tuolia. Ystävälliseltä edelliseltä asukkaalta sain tarvittavat astiat selviytymiseen. Sisäkuviakin kämpästä ehkä seuraa tulevaisuudessa.

En ole aiemmin muistanut kertoa, mutta syy siihen, miksi Toulouse on la ville rose eli vaaleanpunainen kaupunki, on se, että suurin osa kaupungin erityisesti vanhoista taloista on rakennettu punaisesta tiilestä, joka ehkä hieman haalistuu vanhetessaan. Eli tiili tekee Toulousesta vaaleanpunaisen.
Huomenna edessä on tappelu (ehkä) yliopistolla siitä, mitä kursseja saan itselleni hyödyksi ja opetukseksi valita. Toiselle norjalaisista historian professori oli sanonut, että on parempi valita ensimmäisen vuoden kursseja, koska muut olisivat liian vaikeita. Tähän en aio kuitenkaan alistua: je viendrai, verrai et vaincrai!