Helmikuun alussa näytti tältä
ja tältä - aika talvisen karua, vaikka puitteet ovatkin hienot. Lähtökohta keväälle oli kuitenkin vain runko.
Maaliskuussa taas satoi ja tuuli välillä aika kovaa kyytiä,
mutta välillä oli sitten aurinkoista ja taivas täysin pilvetön. Hyviä ja huonoja päiviä...
Sateenkaaren pääkin sattui näkyviin. Siellä jossain on aarre!
Huhtikuussa kevään kehitys oli jo varsin pitkällä, ja puissa oli varsin vahvat lehdet.
Pilvistä huolimatta aurinko valaisi tunnelmaa ja väritti elämänkin välillä ruusunpunaiseksi.
Toukokuussa sateenkaaren pää oli jo viereisellä sillalla, ja aarteen löytäminen aivan lähellä. Lehdet olivat jo täysmittaiset, ja runko sekä taustan maisemapuitteet hukkuivat niiden alle.
Nyt kesäkuussa puun lehdet ovat kehityksensä huipulla, ja ne ovat saaneet välillä nauttia auringostakin mutta myös virvoittavasta sateesta. Samoin allekirjoittaneen kevätkokemus on saavuttanut jonkinlaisen huippunsa, ja nyt ehkä onkin sitten hyvä jättää Ranska vähäksi aikaa...
(toim. huom. Seuraavassa kirjoituksessa palataankin ehkä taas lähemmin konkretiaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti