Hyvä ranskapäivä

Ensinnäkin on todettava, että hieman mietityttää, olenko antanut elämästäni ja tunnelmistani täällä liian negatiivisessa sävyssä. Toisaalta, blogin jonkinlainen tarkoitus lienee kertoa, millaista täällä on, ja välillä on ollut vaikeampia hetkiä. Onneksi tänään oli hyvä päivä.
Päivän lähtökohdat eivät ole omiaan määrittelemään sitä hienoksi tai piristäväksi - kymmenen tuntia yliopistolla, joista kahdeksan tuntia luentoja, aikainen aamu ja myöhäinen kotiintulo - mutta kumma kyllä päivä oli kerrassaan mainio. Aamulla ehdin juoda ripeän nousemisen ansiosta ylimääräisen teekupillisen ja kävelin metrolle katsellen sillalta auringon nousua kaupungin ylle. Molemmat neljän tunnin luentoni olivat varsin mielenkiintoisia. Aamuluennolla käsittelimme keskiajan virallisia laki- ja muita asiakirjoja, iltapäivällä taas muun muassa luku- ja kirjoitustaitoisuuden tutkimista Ranskassa sekä renessanssin suhdetta pedagogiikan historiaan. Sain suustani tänään parempaa ranskaa kuin pitkään aikaan, myös erään fraasin, jonka idiomaattisuutta ihmettelin itsekin sen sanottuani. Harmi kyllä, etten yhtään muista, mikä se oli...
Nyt tiedän myös, missä sijaitsee Toulousen yliopiston arkisto ja sain hyvän vinkin kirjasta, johon on kerätty kaikki yliopistoa käsittelevä lähdeaineisto. Professori, joka on tutkinut koulutuksen historiaa, oikein hykerteli, kun kysyin häneltä arkistosta mahdollisena aiheena arkistotutkimustani varten. Hän muisti suositella myös omia, aihetta käsitteleviä teoksiaan, hyvänä perustana tutkimukselle. Yliopisto-opettajat tuntuvat olevan tämän suhteen samankaltaisia kaikkialla. Ylipäänsä vaikuttaa siltä, että jos ulkomaalaisena osoittaa yhtään mielenkiintoa paikallisia erityispiirteitä ja kulttuuria kohtaan, saa heti erittäin ystävällisen vastaanoton.
Tein tänään luennolla taas havaintoja ranskalaisesta yliopistosysteemistä ja kulttuurista.
Ensinnäkin on mielestäni erittäin jännittävää, että luokassa mies- ja naispuoliset opiskelijat istuvat pääosin eri puolilla. Oletettavasti tämä asetelma on syntynyt tiedostamattomasti, mutta sen vielä jännittävämpi seuraus on se, että opettaja (mies) tuntuu esittävänsä asiansa enemmän sille puolelle luokkaa, jolla istuvat kaikki pojat. Tämäkin lienee tiedostamatonta ja liittyy ehkä siihen, että pojat reagoivat ja kyselevät paljon enemmän kuin tytöt. Tästä tulee kyllä yläaste auttamatta mieleen.
Toiseksi vaikuttaa siltä, että kun täällä puhutaan länsimaista (Occident), esimerkiksi keski- tai uudella ajalla, mielikuvakartta kattaa Ranskan, Espanjan, Englannin, Italian ja Saksan. Ranska tietysti keskeisimpänä ja olennaisimpana esimerkkinä. Sen sijaan sellaiset maat kuin Hollanti, Belgia, Itävalta ja varsinkaan Pohjoismaat eivät ole tähän luokitteluun luennoilla tai lukemassani materiaalissa kuuluneet edes maininnoissa. Myös Keski-Eurooppa on ranskalaisesta näkökulmasta katsottuna idempänä kuin suomalainen käsitys alueesta määrittää sen. Olisi mahtavaa, jos löytäisin kartan, jonka avulla voisin osoittaa ranskalaisen Eurooppa-tietouden rajoja, mutta sellaista ei nyt ole saatavilla. Lienee sanomattakin selvää, että kun käsiteltiin luku- ja kirjoitustaidon kehitystä Ranskassa, oli syytä todeta, että Etelä-Ranskan kaupungeissa (kuten esimerkiksi Toulouse) lukutaito on ollut 1600-1700-luvuilla lähes samalla tasolla kuin Pohjois-Ranskassa, vaikka eräässä kuuluisassa (tosin aika vanhassa) tutkimuksessa eteläranskalaisten lukutaito on osoitettu huomattavasti huonommaksi tällä ajalla. Omasta dignitéstä pidetään täällä kiinni ja lujasti.
Kiitos vielä kaikille kuulumisista! Niitä on mukava lukea. Miettikää kuitenkin, mitä haluatte julkaista kaikelle kansalle Internetissä. Muutkin tietokanavat pelittävät, jos on henkilökohtaisempaa asiaa... Huomenna menen aamupäivällä joogaan ja iltapäivällä luen kirjastossa. Illalla olisi tiedossa miellyttävää italialaista naisseuraa ja jazzia kulman takana kotoa...